Vuosi 2025

Punasuomalaiset Vienan korpikylissä

Historioitsija dipl.ins. Pekka Vaara esitelmöi Pietari-seurassa 20.1.2025 punasuomalaisista, jotka muodostivat oman historiavaiheen Vienan korpikylissä ja ennen muuta Uhtuan ympäristössä 1920-1930 luvuilla. Pekka Vaara on laajasti tutkinut Vienan Karjalaa osin myös omaan sukutaustaansa liittyen ja pyrkinyt löytämään aiheeseen myös aiemmin vähän esillä olleen karjalaisen näkökulman. Esitelmä pohjautui Vaaran kirjaan Punainen Uhtua, jota jäljempänä on korvakuulolta referoitu.

Aluksi olivat valkoisen Suomen heimosodat minkä jälkeen bolševikkivalta 1922 kukisti ns. karjalaisten kapinan. Tämä lopetti aiemman itsemääräämisoikeuden Uhtuan kylissä ja väkeä siirtyi ja pakeni sankoin joukoin Suomen puolelle. Lopputuloksena oli nälkä, mikä pakotti myös bolševikit perääntymään. Pikkuhiljaa noin puolet Suomeen siirtyneistä kylien asukkaista palasi, yhteensä noin 6000 henkeä. Lisäksi alueelle tuli Suomesta Sallan läskikapinallisia ja Petroskoista toistatuhatta suomalaista punapakolaisia. Hieman myöhemmin alkoi myös Amerikan siirtolaisten virta alueelle. Elämä oli kuitenkin edelleen niukkaa.

Leipää saatiin maasta ja metsistä. Alkuvaiheissa ei ollut kysymys mistään sosialismin rakentamisesta. Pellot olivat yksityisten hallussa ja metsät valtion kuten jo tsaarin aikana. Poikkeuksena yksityisomistukseen oli suomalaisten Pohjan poikien kommuuni. Tämä järjestelmä sopi myös Neuvostovallan NEP-kauteen. Johtoasemaan alueella nousivat suomalaiset.

Seuraavassa vaiheessa siirryttiin eräänlaiseen neuvostovaltaan ja osuuskuntasosialismiin. Talous oli vahvasti osuuskuntien hallinnassa, väki oli yritteliästä ja erilaiset sosiaaliset ja kultturelliset hankkeet kukoistivat lähtien lukutaitokampanjoista. Karjalan kieli ei ollut kirjakieli, minkä tähden alueen virallisiksi kieliksi tulivat suomi ja venäjä. Tähän sisältyi tulevien ristiriitojen siemen. Elintaso oli koko lailla sama kuin sen ajan Kainuussa rajan toisella puolen.

Rajakauppa oli myös vilkasta. On arvioitu, että vuoden 1929 mittaan Suomesta Raatteen tietä pitkin alueelle tuotiin mm. leipäviljaa ja jauhoja keskimäärin 20 hevoskuormaa päivässä läpi vuoden, mikä teki noin 1,3 miljoonaa kiloa. Neuvostovalta alkoi kuitenkin ottaa enemmän otetta alueesta ja se julistettiin NL:n puutavaratehtaaksi. 30-luvun alussa nähtiin myös laaja amerikansuomalaisten tulo alueelle. He toivat mukanaan myös teknisiä uudistuksia, mm. metsätöissä tuottavuus parani huomattavasti, kun justeerisaha vaihtui pokasahaan ja kanadalaiset kirveet korvasivat venäläiset.

Suomalaisten johtoasema hallinnossa, yrityksissä ja osuuskunnissa heikkeni samalla kun kollektivisointi eteni. Kulakkien, hieman muita varakkaampien talonpoikien tuomitseminen, pakkotyöllistäminen ja karkotukset alkoivat. 1934 Kirovin murhan jälkeen ”nationalistinen” suomalaiseliitti menetti asemansa, sittemmin myös suurelta osin henkensä. Uhtuan noin 1000 punasuomalaisesta 300 sai surmansa Stalinin vainoissa.
Nykyään Uhtuan alueella asuu enemmän väkeä kuin 30-luvulla mutta pienet kylät ovat jo Nikita Hruštšovin aikana perspektiivittömiksi tuomittu ja autioituneet.

Pekka Vaaran kirja Punainen Uhtua on Karjalan Sivistysseuran kustantama ja se on julkaistu 2024.