Vuosi 2017

Pietari-seuran pikkujoulu Lyseumklubilla 4.12.

Osallistujia oli tällä kertaa liki kolmekymmentä. Ohjelmassa oli perinteisesti arvokas alkuosa, minkä jälkeen syötiin. Tämän jälkeen jatkettiin omin voimin arpajaisten ja Tiernapoikien parissa. Heidän esityksessään havaittiin pientä edistymistä aiempiin vuosiin verraten.

Ohjelman arvokkaasta osasta vastasivat musiikinopettaja Victoria Alatalo ja opiskelija Aleksanteri Lindh. Molemmat sekä laulajina että pianisteina. Aleksanteri yllätti yleisön kontratenorina esittämillään klassisilla kappaleilla ja venäläisillä romansseilla.

27.11. tutkija Ira Österberg kertoi pietarilaisesta elokuvasta.

Venäjän ja Itä-Euroopan tutkimuksen tohtoriohjelman tohtorikoulutettava Ira Österberg kertoi venäläisestä ja pietarilaisesta elokuvasta 27.11.2017 ja esitti trailerit kahdeksasta filmistä.

Kun valtion rahoitus lakkasi Neuvostoliiton katoamisen ja Venäjän talouden romahdettua tehtiin vuonna 1996 vain 20 täyspitkää elokuvaa. Markkinoille tulivat amerikkalaiset filmit, jotka muuallakin vievät pääosan. Kotimainen tuotanto pärjää vain valtion tuella. Uusien filmien tuotantomäärät ovat olleet 60-80 elokuvaa vuodessa. Parina viime vuonna on noustu yli sadan kappaleen.

   Suosituimmat 15 elokuvaa on asetettu järjestykseen kävijämäärien mukaan. 1. sijalla on meksikolainen Yesenia, jonka näki 91,4 miljoonaa katsojaa. Komedia ja seikkailu ovat olleet suuren yleisön suosimat genret. Vuoden 2001 viidentoista suosituimman filmin lista on järjestetty rahaperusteella eli tuoton mukaan. Listalla on vain kaksi venäläistä filmiä, muut ovat amerikkalaisia. Laskutapa ei ota esimerkiksi inflaatiota huomioon. Venäläiset elokuvat tuottivat tappiota. Vuoden 2017 kaikkien aikojen TOP-listalla ykkösenä on tieteiselokuva Avatar. Viidentoista katsotuimman venäläisen elokuvan listalla ykkösenä on Stalingrad vuonna 2017. Listalla on muutama animaatio, joka on uusi filmilaji.

    Vuosi 2016 julistettiin venäläisen filmin vuodeksi, millä pyrittiin aktivoimaan väkeä käymään elokuvateattereissa. Aiemmin käytiin teattereissa enemmän kuin nykyisin.

   Vuonna 2015 Venäjällä oli n. 400 itsenäisesti toimivaa tuotantoyhtiötä. Kulttuuriministeriö ja Elokuvasäätiö tukevat toimintaa. Tuotantoyhtiöistä mainitaan Tabbak/Bazelevs, STV Kinokompanija ja Enjoy Movies, joka tuottaa romanttisia komedioita.

Ensi-iltoja on ollut vähän yli 100 vuonna 2017. Suosittuja aiheita ovat seikkailu, avaruus, kauhu, supersankari ja romantiikka. Neljä keskeisintä elokuvaa ovat Posledni bogatir, Prityazhenie, Rai ja Neljubov, joista näytettiin trailerit. Ensiksi mainittu on toteutettu kansainvälisessä yhteistyössä amerikkalaisten Walt Disney-yhtiön ja Village Roadshow Pictures sekä venäläisten Yellow, Black and Whiten ja Kinoslovon kanssa. Elokuva kuvittaa kaikki venäläiset kansansadut Baba Jagasta alkaen.

  Feodor Bondartshukin ohjaus Prityazhenie tarkastelee muukalaisvihaa ja massamedian harrastamaa manipulointia. Filmissä tunnistamaton avaruudesta syöksyvä objekti muuttaa maapallon tulevaisuuden. Filmin levittäjänä toimii Columbia-yhtiö.

   Palkituimmat elokuvat ovat Andrei Kontshalovskin sotaa kuvaava elokuva Rai (2016), joka on saanut kaikki pääpalkinnot 2017 sekä  Oscar-kandidaatti, eroavasta pariskunnasta ja lapsen katoamisesta kertova, Andrei Zvjagintsevin Neljubov.

Tuotanto on Moskova-keskeistä, sillä suurin osa studioista on Moskovassa. Vain muutama 42 toimijasta on Pietarissa. Len-filmi on yksityinen studio, mutta valtio on iso osakkeenomistaja. Filmistudioilla on omia projekteja ja tiloja myös vuokrataan.

STV tuottaa sekä suuren budjetin että pienempiä elokuvia. Esimerkkeinä näytettiin trailerit   elokuvista avaruusseikkailu Saljut 7 ja tavallista realistista arkea ja kriisejä sekä työssä että parisuhteessa  kuvaavasta Aritmija. Suomi on mukana sen tuotannossa. Aritmijan on ohjannut Boris Hlebnikov.

  Suurin ja menestynein animaatioita tuottava yhtiö Melnitsa toimii 50 prosenttisesti STV:n tuella.  Kansansatujen hahmoja esittävät filmit ovat vuoden katsotuimpien joukossa.

Rokin ja Lenfilmin Nikolai II:n ja Matilda Ksesinskajan rakkaustarinaa kuvaava Matilda sai aikaan aikamoisen sotkun trailerin julkistamisen jälkeen. Elokuva on haluttu kieltää sopimattomana.

   Len-filmin tuotantoa on Leningradin piirityksen aikaan sijoittuva Tri dnja do vesni. Saksalaisen pommin iskettyä varastoon, jossa säilytetään hengenvaarallisia viruksia, ryhdytään torjumaan bakteerikatastrofia.

Esimerkkeinä pienen tuotannon debyyteistä: Petitsa voitti yleisön palkinnon. Daniil Kharmsin elämäkertaelokuva Kharms sai rahoitusta Liettuasta ja Makedoniasta.

Juutalaisperheestä kertova Tesnota voitti yleisön palkinnon. Filmi on esitetty Cannes'issa ja Rakkautta ja energiaa festivaaleilla.

   Erikoisella tavalla kuvattu ja hyvin väkivaltainen Tsenzor kuvaa pelimaailmaa ja vaalimaailmaa. Filmiporukka keräsi rahoituksen netissä. Esitelmöitsijä ei näyttänyt traileria filmistä sen raakuuden vuoksi. 

   Filmituotanto on elpynyt ja filmejä tehdään. Elokuvien käsikirjoitukset ovat venäläisiä. Niissä on alkuperäistä sävellettyä musiikkia. Englanninkielisiä kappaleita on paljon.

Kaarina Peltonen

Airi Leppänen ja kansalaistoimintaa Pietarissa ja Venäjällä

Toimittaja ja tietokirjailija Airi Leppäsen esitelmä 30.10.2017 käsitteli  kansalaistoimintaa Pietarissa ja Venäjällä. Leppäsen alaa ovat ihmisoikeus- ja sananvapauskysymykset, IVY-maat ja Venäjän yhteiskunta. Hän on kirjoittanut, toimittanut ja kääntänyt kymmenkunta tietokirjaa esim. Venäjästä ja tekee parhaillaan kirjaa kansalaistoiminnasta.

    Venäjällä on 223000 kansalaisjärjestöä, Pietarissa 14000. Suomessa on 120000 ja Ruotsissa 238000 järjestöä. Stalinin kaudella kansalaisjärjestöt eivät olleet sallittuja. Hrustsevin aikana syntyi jonkinlaisia ryhmiä, keittiöpöytäkeskusteluja ja samizdateja. Ensimmäinen aktivisti, runoilija Natalia Gorbanevskaja järjesti Punaisella torilla Tsekkoslovakian miehityksen vastaisen mielenosoituksen 1968. Gorbanevskaja oli yksi ihmisoikeuskysymyksiä käsittelevän Ajankohtaiskronikan (1968-1982) perustajia.

Helsingissä 1975 järjestetyn ETY-kokouksen sananvapautta ja ihmisoikeuksia koskevien pykälien hyväksymisestä syntyi nk. Helsinki-liike. Perestroikan avoimuus merkitsi yhteiskunnallisen aktiivisuuden lisääntymistä. Perustettiin riippumattomia toimintaryhmiä, jotka esimerkiksi  keräsivät ruokaa ja rahaa vanhuksille. Neuvostoliitossahan ei virallisesti ollut köyhiä.

Kansalaisaktivismin ensimmäisen aallon myötä alkoi syntyä ryhmiä. Kun vuoden 1993 taloudellisen kriisin vuoksi monilta oli mennyt työpaikka, kansalaisaktiivisuus tarjosi jonkinlaisen toimintamahdollisuuden. Humanitäärinen apu oli tärkeätä. Oli myös liikehdintää Pietarin vanhojen rakennusten ja keskustan säilyttämiseksi, kohteina mm. Iisakin kirkko ja observatorio.

   Esimerkkeinä kansalaistoiminnasta Leppänen mainitsi asunnottomia auttavan Yömaja-järjestön, sotilaiden olosuhteisiin puuttuneen Pietarin sotilaiden äidit, vammaisista huolehtivan Vammaisten lasten vanhemmat ja järjestystä hoitavan kansalaiskontrollin.Yömaja-järjestöllä on 52-paikkainen majoitustila. Jäsenet auttavat erilaisissa sosiaalisissa ja terveysasioissa. Yöbussi kulkee kaupungilla jakamassa ruokaa, vaatteita ja terveyspalveluja. Varakas pesulatoiminnan harjoittaja lahjoitti pesulan. Varoja toimintaan saadaan lahjoituksista.

 Pietarin sotilaiden äidit ovat puuttuneet varusmiesten perinteiseen kovaan simputukseen ja armeijan olosuhteisiin. Äidit kävivät hakemassa poikiaan pois Tsetsenian sodasta.

 Vammaisten lasten vanhemmat (GAOORDI) on hommannut mm. työpaikkoja vammaisille. Oma talo on juuri avattu. Järjestöllä on monenlaisia palveluja. Toimistossa on töissä 50 henkeä. Rahoitusta tulee sekä yhteiskunnalta että yksityisiltä. Järjestöllä on yhteydet suomalaisiin vammaisjärjestöihin.

Kansalaiskontrolli on pieni järjestö, joka huolehtii järjestyksestä.

   1900-luvun huumassa syntyi erilaisia järjestöjä ja tukikeskuksia, mm. kansalaisjärjestön kehittämiskeskus. Kun valtion johto vaihtui 2000-luvun alussa, ote kiristyi. Duuman lakiesitys 2005 rajoitti toimintaa. Kansalaistoiminnan valvontaa kiristettiin vuoden 2006 järjestölaissa, johon kirjattiin oikeus lopettaa järjestö ilman tuomioistuimen päätöstä. Kesällä 2012 hyväksytty laki julisti ulkomaista rahoitusta saavat ja poliittista toimintaa harjoittavat järjestöt ulkomaisiksi agenteiksi. Kohteena olivat ihmisoikeus-, sananvapaus- ja ympäristöjärjestöt. Agenttilaki edellytti yhdistysten rekisteröintiä. Rekisterissä on 155 toimijaa. Massiivisia tarkastuksia suoritettiin 2013.

Agenttilaki vaikutti toimintaan siten, että esimerkiksi sotilaiden äidit luopuivat ulkomaisesta rahoituksesta. Vuoden 2015 laki ei-toivotuista järjestöistä suuntautui ulkomaalaisiin, joilla ei saanut olla mitään yhteistoimintaa venäläisten kanssa. Valituksia on tehty Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen. Vuonna 2016 tehtiin tarkennus kielletystä poliittisesta toiminnasta. Tämä kaikki on vaikuttanut toimintaan ja rahoitusmahdollisuuksiin.

   Kansalaisjärjestöt tuottavat sellaisia palveluita, joita valtio ei tuota. Kansanliikkeitä on syntynyt erilaisten asioiden ja ongelmien ympärille esim. vuonna 2004 perustettu Mushora. Bolshe. Net vastustaa roskaamista ja puhuu kierrättämisen puolesta. Yhdistyksen nettisivulta löytyy valmis kaavake valituksia ja ehdotuksia varten. Netin kautta luodaan kontakteja ja kerätään ryhmiä. Kansalaisjärjestöjen toimintaedellytykset eri alueilla vaihtelevat riippuen kuvernööristä ja ihmisistä. Venäjän ja EU:n välien huonontuminen on vaikuttanut, mm. siihen, että Venäjällä ei haluta ulkomaalaisten rahoja. Agentiksi leimatuilla menee huonosti.´

Kaarina Peltonen.

Professori Pekka Sutela ja Venäjä uudessa maailmantaloudessa 25.9.

Syyskausi aloitettiin professori Pekka Sutelan esityksellä Venäjän taloudesta. Sutela tarkasteli asiaa laajassa perspektiivissä ajatuskehikkonaan yhteiskuntien yleinen kehittyminen köyhyydestä vaurauteen ja siitä mahdollisesti rikkauteen.

90-luvun alussa uskottiin, että Suomessa on erityisosaamista Venäjän talouden tuntemisessa. Todellisuudessa näin ei ollut ja tätä puutetta korjaamaan Suomen Pankki perusti Venäjän talouden tutkimuskeskuksen.  Venäjän talouden tutkijoita ja tuntijoita maailmalla ja meillä on edelleen niukasti.

Sutela työskenteli pitkään Suomen Pankissa Venäjän tutkimuksen parissa. Hänen mukaansa Venäjän talous toimii pääasiassa samoin kuin maailmantalous. Sitä on turha mystisoida. Keskeistä uudessa maailmantaloudessa on se miten taloudet liittyvät toisiinsa. Historiallisesti tarkastellen aiemmin ei ollut suurta eroa rikkaiden ja köyhien talouksien välillä. Tämä johtui siitä, että taloudellinen kasvu oli hidasta, 1800-luvulla vain noin prosentin luokkaa. Kun Yhdysvalloissa alkoi kasvu, se oli jo noin kaksi prosenttia vuodessa ja 1900 luvulla kasvun kiihtyminen synnytti varallisuuseroja. 1870 - 1913 välisenä aikana innovaatioiden ja tuottavuuden kasvu oli valtavaa ja se vauhditti 1900-luvun kasvua. Nyt ollaan palaamassa hitaan kasvun aikaan. Tähän maisemaan Sutela sijoitti myös Venäjän talouden.

Köyhille maille vaurastuminen on ollut periaatteessa helppoa edistyneimpiä maita matkimalla ja lainaamalla niiden kehittämiä innovaatioita. Sen sijaan nousu vauraudesta rikkauteen vaatii erityisiä ponnisteluja, osaamista ja omia innovaatioita. Venäjän Sutela sijoitti tähän vaurauden vaiheeseen, jossa se kaikin keinoin pyrkii lisäämään vaikutusvaltaansa maailman taloudessa. 20 vuotta sitten Putin vakuuttui siitä, että on siirryttävä innovoivaan yhteiskuntaan vaurauden säilyttämiseksi ja rikkauden saavuttamiseksi. Pyrkimys on pitkälle jäänyt julkilausumien tasolle ja Putinin järjestelmä on osoittautunut huonoksi tekemään päätöksiä. Toki rikastuminen on vaikeaa kaikille ja Venäjä ei ole tässä poikkeus. Sutela myös käsitteli yksityiskohtaisesti niitä korjaamista vaativia ongelmia ja päätöksenteon vaikeuksia, jotka Venäjän kasvua jarruttavat. Venäjän johto ei pysty loukkaamaan joidenkin eturyhmien oikeuksia. Mm. alhainen eläkeikä on tällainen, samoin budjettirahoitteisten työntekijöiden asema. Myös taloudessa ns. silovikeillä on vahva asema. Venäjän koulujärjestelmä ei myöskään tue teknologista kehittämistä ja ylipäätään hallintopäätöksillä ja kontrollilla ei edistetä innovointia yhteiskunnassa.

Arvata sopii, että alustus aikaansai vilkkaan keskustelun.

Linnareissu 8. – 11.6.2017

Pietari-seuran perinteinen kevätmatka suuntautui tällä erää Inkerinmaan ja raja-alueiden keskiaikaisiin linnoihin. Oppaina toimivat Timo Vihavainen, joka vastasi huumorin värittämästä valistustoiminnasta historian osalta sekä Kari Nikkanen, joka on osallistunut linnojen restaurointia, infrastruktuurin ja matkailun kehittämistä koskevaan Linnasta linnaan –projektin suunnitteluluun museoviraston edustajana. Matkanjohtajan tehtävät hoiti ammattitaidolla Aino-Inkeri Kukkonen. Matkalaisina oli 20 seuran jäsentä ja ystävää.

Matkaraportti ja jokunen kuva löytyy osiosta tähtihetkiä/matkat/linnareissu

Pyysaaren runoilta 18.5.

Pietari-seuran perinteinen runoretki tehtiin tavallista aikaisemmin eli 18.5. eikä Pushkinin syntymäpäivän 6.6. aikaan. Toistakymmentä seuran jäsentä suuntasi keväisen valkovuokkometsän läpi Pyysaaren kesäravintolaan nauttimaan runoista ja kalasopasta, Alkuun nostimme maljat merkittäville seuran toimijoille Timo Vihavaiselle ja Martti Haltialle, edellinen 70 v. ja jälkimmäinen 60 v.; perinne tämäkin sillä nostimme heidän maljansa myös kymmenen vuotta sitten. Maljoja nostettiin myös runoilijoille sekä tietysti Pietarille.

Venäläisistä runoilijoista kuulimme erityisesti Tsvetajevaa, jonka runokokoelma ilmestyi äskettäin Marja-Leena Mikkolan hienona suomennoksena.  Kotimaisista saimme nauttia Tommy Tabermannin herkistä säkeistä,

Kevään runoretki on hauska ja virkistävä perinne , totesi porukka paluumatkalla.

Pietarin meritie 1700 -luvulla

Prof. Yrjö Kaukinen Pietari-seurassa 24.4.

Ensimmäinen kauppalaiva joka saapui Pietariin 1705 oli hollantilainen. Kapteeni arveli sodan auttavan häntä kaupankäynnissä. Ja nän kävi, laiva sai tavarat kaupan, juhlavan vastaanoton ja lisäksi vielä palkkion.

Nevan suiston vesi oli matala ja monesti lasti piti purkaa ja lastata uudestaan Kronstadissa. Se lisäsi kustannuksia. Pietari oli suuri kaupunki mutta pieni satama. Laivaliikenne vilkastui, Juutinrauman tullilistojen mukaan, mutta ne eivät kerro rahtimääriä vaan ainoastaan lukuja. Jo siihen aikaan oli ns. mukavuuslippulaivoja.  Haminan laivat olivat hollantilaisia.

Hollantilaiset olivat ensimmäisiä ja heidän jäljessään tulivat myöhemmin englantilaiset ja saksalaiset. Englantilaiset kävivät kauppaa etenkin Argangelin kanssa. Saksalaisten rooli oli suuri Pietarissa.  Heidän kirkonsa oli suurin ja he julkaisivat myös saksankileistä lehteä.

Pietari oli myös tulppa viennille sillä iso kaupunki kulutti itse mm. puutavaraa ja raaka-aineita joita saatiin muualta Venäjältä. Hovin merkitys oli  tuonnille suuri.

Pietariin tuotiin viiniä, tupakkaa, mausteita, väriaineita, posliinia, arvokelloja joita on löytynyt aarrelaivojen mm. Frau Maria uponneesta hylystä. Frau Marian hylystä löytyi myös jotain maalauksia, mutta ei arvotauluja joita laivan arvioidaan kuljettaneen Keisarinnalle.  Haaksirikkoituneen Posteljonin kapteeni oli saanut uppoavasta laivasta pelastettua sinetöidyn salkun joka sisälsi suuren määrän Hollannin taalereita. Toinen tunnettu laiva oli St. Mikael, jonka sukelsivat ruotsalaiset. Hylystä lyötyi mm. Keisarinnan kärryt.

Näitä esineitä on nähtävä Kotkan merimuseo Wellamossa. Siellä voi myös nähdä että Venäjälle toimitetut arvokellot olivat usein kopioita, piraattituotteita, joissa lukee London.  

Vuosikokous ja Arto Mustajoen esitelmä

Pietari-seuran vuosikokous 27.3. valitsi professori Timo Vihavaisen jatkamaan edelleen seuran puheenjohtajana. Hallitukseen valittiin uusiksi jäseneksi suurlähettiläs Harry Helenius ja Kari Nikkanen. Vuosikokous käsitteli myös toimintasuunnitelman ja talousarvion sekä hyväksyi edellisen tilikauden taloudenpidon.

Vuosikokousesitelmän piti professori Arto Mustajoki aiheenaan "Väärinkäsityksiä Venäjästä". Esitys rakentui väittämään, jonka mukaan maailman suurin ongelma on se, että ihmiset eivät ymmärrä toisiaan. Taustalla ovat erot ihmisten mentaalisissa maailmoissa, jossa käsitteet eivät kohtaa ja erilaiset kulttuuriset taustat häiritsevät kommunikointia. Venäjää koskien Mustajoki esitteli erilaisia herkkupaloja siitä, miten yleiset käsitykset ja tulkinnat poikkeavat todellisuudesta.

Alla olevasta linkistä pääseen lukemaan Mustajoen mielenkiintoisia blogeja.

http://blogs.helsinki.fi/mustajok/

Vieraana Tehtaankadulla

Pietari-seuran ja Pietarin instituutin instituutin ystävien  aktiiveja kokoontui Timo Vihavaisen johdolla suurlähettiläs Aleksandr Jurjevitsh Rumjantsevin ystävällisestä kutsusta Venäjän federaation suurlähetystöön Tehtaankadulle.  Noin 30 vierasta oli paikalla. Rumjantsev on fyysikko, joka on työskennellyt Kurtshatovin atomienergiainstituutissa, Venäjän tiedeakatemian kirjeenvaihtajajäsen vuoona 1997 ja akateemikko eli täysjäen v. 2000. Vuosina 2001-2004 Rumjantsev oli Venäjän atomienergiaministeri ja Rosatomin johtaja 2006. Venäjän Suomen suurlähettiläs Rumjantsev on ollut huhtikuusta 2006.

Rumjantsev kiitteli monia Suomen ja Venäjän yhteistyön muotoja, mm. Loviisan atomivoimalaa ja Pyhäjoella käynnissä olevaa Fennovoiman Hanhikiven ydinvoimala-projektia. Tulkkeina toimivat lähetystösihteerit Avtsinov ja Beljajev.  Suomalaiset vieraat saivat esittää kysymyksiä, joihin lähettiläs vastasi tulkkien välityksellä. Keskustelussa käsiteltiin myös Suomen tiivistynyttä sotilaallista yhteistyötä Nato-maiden kanssa, johon suurlähettiläs vastasi, että Venäjä ei sekaannu Suomen asioihin. Suomella on myös suhteellinen pragmaattinen kanta moniin kysymyksiin. Mitä prof . Alpo Juntusen ehdotukseen Suomen ja Venäjän sotilasliittoon tulee, se ei tunnu ajankohtaiselta.

Suurlähettiläs oli laajasti perillä Suomen historiasta. Suurlähetystön tulkit olivat osallistuneet prof. Osmo Jussilan teoksen Suomen suuriruhtinaskunta kääntämiseen venäjän kielelle.

Kysymysten jälkeen oli aika siirtyä fourchetteen eli juhlatarjoiluun, joka käsitti lohta, ankeriasta, punaista kaviaaria ja shaslikkia,  juominaan puna- ja valkoviiniä, vodkaa ja vodkaa. Keskustelu jatkui innokkaana tarjoilujen ansiosta.

Martti Haltia

Milla Hannula ja Kiistamaa

Talven selkää taitettiin Pietari-seurassa 20.2. toimittaja Milla Hannulan esitellessä viimeisimmän kirjansa "Kiistamaa". Teos kuvaa paikallisen identiteetin luomista alueella, joka on valloitettu, tyhjennetty alkuperäisestä väestöstään ja asutettu sen jälkeen uudelleen. Tällaisia alueita ovat mm. osa Kuriilien saarista, Kaliningrad ja tässä tapauksessa Karjalan kannas. Hannula on tutkinut erityisesti aikaa Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen.

Neuvostoliiton aikana Kannaksen alueen Suomi-taustoista puhuminen ja niiden tutkiminen ei ollut mahdollista. Alueelle siirretty väestö tuli suurelta osin Ukrainasta ja Valko-Venäjältä, oli osittain muun kun venäjänkielistä eikä pääsääntöisesti tiennyt mitään asuttamansa alueen historiasta.

NL:n hajoamisen jälkeisellä Venäjän Karjalan kannaksella kotiseutututkimus ja mielenkiinto alueen historiaan on elpynyt. Hannulan mukaan tiedonjano on suuri. Mm. Karelia-yhdistys on ottanut tavoitteekseen luoda kotiseutuhistorian myötä uudenlaista venäläisyydestä poikkeavaa identiteettiä. Viranomaisten ei ole havaittu haitanneen paikkallishistorian tutkimusta ja harrastusta. Museoita on elvytetty ja jopa Parviaisen torpan Lenin-museo on muutettu suomalais-ugrilaisuutta esitteleväksi museoksi. Hautausmaita pyritään myös kunnostamaan ja suojelemaan rakentamiselta. Valitettavasti monet suomalaisuudesta kertoneet rakennukset kuten Kuusan kartano sekä aikoinaan Nobelin suvulle kuulunut kartano ovat Neuvosto-aikana tuhoutuneet. Stenbäckin suunnittelemista kirkoista ainakin Terijoen ja Koiviston luterilaiset kirkot ovat säilyneet ja kunnostettu. Niiden yhteydessä pidetään myös suomalaishistoriasta kertovia näyttelyitä.

Milla Hannulaa oli kuulemassa poikkeuksellisen laaja yleisö ja esitys kirvoitti myös vilkkaan ja asiantuntevan keskustelun.