Keväisellä kulttuuriretkellä Pietarissa 28.3.-31.3.2008

Pulmu Mannisen matkaraportti. Kuvat Erkki Merimaa.

Pietariin on aina hauska matkustaa, sen totesimme seuramme perinteisellä kulttuurimatkalla maaliskuun viimeisenä viikonloppuna. Ja tietysti junalla, joka on ehdoton ykkönen itään mentäessä. Tunnelma tiivistyy rajan lähestyessä ja eväitten huvetessa.

Pietarin kadut olivat lumimyräkän jäljiltä vielä sohjoiset, mutta muuten sää oli mukavan keväinen. Ruuhkista selvittyämme ja majoittumisen Moskova-hotelliin hoidettuamme, jatkoimme saman tien kuuluun Kulkukoira-taiteilijaravintolaan iltapalaa nauttimaan.

Tuloillan kohokohta oli Rostropovitshin muistokonsertti Filharmonian Shostakovitsh-salissa. Konsertin johti romanialaissyntyinen, nykyisin yhdysvaltalainen Christian Badea ja solistina oli Venäjän oma poika, sellotaiteilija Denis Shapovalov. Dvorakin, Schumannin ja Rahmaninovin sävelet soivat kauniisti tuossa historiallisessa, hienossa tilassa.

Venäläisessä museossa ei väsy kulkemaan ja nytkin lauantaiaamupäivä vierähti nopeasti Repinin, Levitanin, Kuindzhin, Kustodijevin, Malevitshin, Altmanin ja muiden mestareiden parissa. Iltapäivällä jotkut poikkesivat Pyhän Marian kirkkoon inkeriläisiä kuoroja kuuntelemaan, joillakin oli perinteiset piirakkapaikkansa vehnäjuomineen ja jotkut ehättivät tuttujen luo.

Osa lähti tapaamaan vanhoja taiteilijaystäviämme Mitkoja, joiden galleria-museo on jo jonkin aikaa ollut Maratin kadulla. Siellä ”päämitka” Mitja Shagin tovereineen kertoi ryhmän vaiheista ja henkilöistä sekä tutustutti gallerian tiloihin näyttelyineen. Parhaillaanhan ryhmän näyttely kiertää Suomessa ja toukokuussa on näyttelyn avajaiset Hyvinkäällä, jonne seuramme jäsentenkin on helppo poiketa tätä mainiota pietarilaista nykytaidetta katsomaan.

Lauantai-ilta kului rattoisasti Muruzin talossa, jossa isäntä, seuramme jäsen Heikki Pohjolainen otti meidät vastaan perinteisen runsain tarjouksin. Hän kertoi korjaustöiden sujumisesta ja teimme kierroksen tässä vaikuttavassa lukaalissa. Lopuksi laulaa lurautimme Heikille kiitokseksi.

Sunnuntaina joukkomme hajaantui päiväksi omille retkilleen. Illalla oli nukketeatterin vuoro. Meille oli suositeltu Liza Boguslavskajan ohjaamaa ja palkittua ”Vaskiratsastajaa” (Vsadnik Cuprum). Tarina kertoo legendan Pietarin kaupungin perustamisesta, tsaari Pietarin ja tshuhonkan rakkaudesta ja siitä, miksi kaupungista tuli niin kaunis. Esitys oli todella viehättävä, myös venäjää taitamattomien mielestä, ja suosittelemme sitä muillekin Pietarissa käyville.

Maanantaina oli aika tehdä viimeiset ostokset ja pakata. Moni poikkesi vielä naapuriin, Aleksanteri Nevskin lavraan, jonne päivien aikana taisivat kaikki poiketa hiljentymään tai ainakin Dostojevskin ja Tshaikovskin hautoja tervehtimään.

Junassa vielä kertasimme vauhdikkaan matkamme tapahtumia ja nostimme maljoja Ahmatovalle, Brodskille, Repinille, Södergranille aina heidän elämäänsä liittyviä Kannaksen asemia ohittaessamme.
Seuraavaan kertaan, Pietari!

Pulmu Manninen